Vammaisten päivä

Kansainvälistä vammaisten vuosikymmentä vietettiin 1983-1992. Vuosikymmenen päätteeksi YK:n yleiskokous julisti 3.12. kansainväliseksi vammaisten päiväksi. Kansainvälisen vammaisten päivän tavoitteena on edistää vammaisten oikeuksia ja hyvinvointia. Vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat moniperusteista syrjintää. Vuonna 2019 julkaistusta tutkimuksesta, jonka aineistona käytettiin kouluterveyskyselyn vastauksia, kävi ilmi, että vammaisten nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen on moninkertaista verrattuna vammattomiin nuoriin.

Tilastotiedot ovat karua katsottavaa ja kertovat, että vammaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin saralla on vielä paljon tekemistä. Olen ollut mukana vaikuttamistyössä vammaisten oikeuksiin liittyen teinistä asti, vammaisten oikeudet, nykyisin erityisesti tyttöjen, naisten ja laajemmin nuorten asiat ovat intohimoni kohde. Jossain kohtaa tein kuitenkin huomion, että vaaliteemoja ja muuta vaikuttamista pohtiessamme nostimme nuorten kesken tärkeimmiksi aina samoja asioita. Koulutus, työ, asuminen ja henkilökohtainen apu olivat vaikuttamisemme terävimpiä kärkiä vuodesta toiseen. Aina välillä pakka sekoittui, kun mukaan nostettiin harrastukset, mielenterveys tai muidenkin kuin vammaispalveluiden saavutettavuus ja vammaisten nuorten oikeus niihin. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, että vammaiset niin usein nähdään vain vammaisina ja otin tavakseni julkaista itsestäni kuvan vammaisten päivänä. Kuvien tarkoitus on kiinnittää huomiota vammaisena elämisen moniin puoliin. Olen ottanut kuvia ortooseistani ja fysioterapiatilanteista, mutta myös harrastuksista ja opiskelijahaalareista.

Haaveilen kovasti siitä, että vammaisten päivästä vammaisten ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistäjänä tulisi tarpeeton. Voisimme keskittyä nostamaan ja juhlimaan, vaikka merkittäviä kulttuurielämän vammaisia henkilöitä.

Ihmisoikeuksien ajamisesta tuskin pääsemme vielä pitkään aikaan. Vammaisten syrjintä on sekä asenteellista, että rakenteellista ja sekä asenteiden, että yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen on pitkä ja hidas prosessi. Valitettavasti vammaisten oikeudet tuntuvat myös kiinnostavan joko sellaisia henkilöitä, joilla on jo muutenkin kosketuspintaa vammaisuuteen, tai jotka ovat muutenkin valveutuneita yhteiskunnan jäseniä. Omien oikeuksiemme ajaminen jää siis pitkälti meidän itsemme tehtäväksi. Siksi onkin ihanaa, että meillä on Rusetti ry:n kaltainen organisaatio, jossa on paljon osaamista ja vahva tahtotila vammaisten naisten aseman ja oikeuksien parantamiseen ja joka on myös turvallinen yhteisö oman identiteetin tutkimiseen ja löytämiseen.

Laskennallisesti suomessa on yli 440 000 vammaista naista. Meistä jokainen on siis osa aivan valtavaa ihmisjoukkoa. Vammaisissa naisissa on voimaa ja me voimme muuttaa asioita. Ensiarvoisen tärkeää on mielestäni silti löytää itsensä kokonaisena. Meistä kukaan ei ole vain vammamme tai sairautemme ja elämä käy todella raskaaksi, jos identifioimme itsemme vain yhden ominaisuutemme perusteella. Varsinkin, kun vammaisina elämme yhteiskunnassa, joka ei ole meille kaikin tavoin saavutettava ja esteetön.

Hyvää vammaisten päivää!

Jaetaan vammaistietoutta, mutta muistetaan, että olemme muutakin.

Selda Demirtas
Projektisuunnittelija VEERA-hanke
Rusetti ry