fbpx
Henkilökuva Marja Pihnalasta

© Naisjärjestöjen Keskusliitto

Marja Pihnala

on VM, hyväikäinen, eläkkeellä oleva Vammaisten naisten valtakunnallisen yhdistys Rusetti ry:n perustaja ja nykyinen puheenjohtaja. Jäi eläkkeelle Invalidiliiton toimitusjohtajan pestistä. Naimisissa, kahden lapsen äiti, neljän lapsenlapsen mummi. Aktiivinen mm. Naisjärjestöjen Keskusliitossa. Harrastuksia omaan hyvinvointiin liittyvät asiat, mökkeily, kirjallisuus ja ystävät sekä vapaaehtoistyö.

Ylpeys olla sitä, mitä on

Vammaisylpeyden (Disability Pride) kuukautta vietetään ympäri maailmaa heinäkuussa. Kuukautta vietetään vuonna 1990 hyväksytyn Amerikkalaisen vammaislain (ADA) kunniaksi. ADA on kansalaisoikeuslaki, jonka tavoitteena on suojella vammaisia syrjinnältä.  Vammaisylpeyden kuukauden aikana järjestetään paraateja, tapahtumia ja festivaaleja. Kuukauden aikana juhlitaan omaa identiteettiä, vammaiskulttuuria ja vammaisten ihmisten antamaa panosta yhteiskunnalle. Tempauksilla halutaan muuttaa tapaa, jolla ihmiset ajattelevat ja määrittävät vammaisuutta. Halutaan päästä eroon vammaisuuden stigmasta ja osoittaa, että vammaisuus on luonnollinen osa ihmisyyttä.

Aloittaisiko Rusettikin jonkin vastaavanlaisen festarin? On tärkeää tulla näkyväksi osaksi yhteisöä, olla avoimesti sitä, mitä on ja poistaa vammaisuuteen liittyvää häpeää ja ableismia. Ableismilla ymmärretään, sitä, että vammattomuutta pidetään normaalina ja tämän ajattelutavan mukaan vammaisuutta ei-normaalina. Vammaiset ikään kuin ovat muita huonompia tai ulkopuolisia. Vamlasin kehittämispäällikkö Karoliina Ahosen mukaan ableismi kuvaa kaikkia yhteiskunnan tasoja ja toimijoita leikkaavaa mekanismia, jolla vammaiset ja heidän asiansa jätetään hoitamatta ja käsittelemättä. Kyse ei siis ole pelkästään asenteista tai ennakkoluuloista, vaan syvälle yhteiskuntaan juurtuneista rakenteista. Näihin rakenteisiin on saatava muutos. Olisikin hienoa, jos Rusetissa voisimme kehittää, jotain asiaa tai toimintaa, jolla murretaan ableismia.

Vertaisuudesta, roolimalleista ja harrastuksista voimaa

Kalevala x vammaiset tytöt -hanke saa minut muistelemaan, mitä 15-vuotias Marja ajatteli itsestään. Kävin tavallista koulua, minuun suhtauduttiin ihan hyvin. Kuitenkin oli paha olla. Finnit nenänpäällä, tukisidos ja kepitkö olivat syy? Ei ollut ketään, jonka kanssa pohtia asiaa. Jos otin pahanolon esille, huomasin äitini tulevan surulliseksi. Pidin mölyt mahassani ja olin ikävä murkku äidilleni. Onneksi luokalleni tuli tyttö, jolla oli cp-vamma. Kuinka ollakaan, meistä tuli bestiksiä; itkimme vammaisuuttamme, pakkoliikkeitä, lyhyyttäni ja ties mitä. Itkut ja juttelut auttoivat, pahaolo kaikkosi. Vertaisuudessa oli voimaa.

Osallistuin 18-vuotiaana pohjoismaiselle vammaisten nuorten leirille, jossa poliovammainen raskaana oleva, pyörätuolia käyttävä nainen puhui aiheesta Vi måste få älska. Tulin kertaheitolla tietoiseksi oikeuksistani ja mahdollisuuksistani rakastaa, tulla rakastetuksi ja tulla myös äidiksi. Roolimalleilla on käänteentekevä merkitys. Siitä lähtien olen halunnut olla vahvistamassa vammaisten ihmisten ääntä, niin että äänet myös tulevat kuulluksi.

Parikymppisenä löysin uuden harrastuksen uinnin. Pääsin Suomen edustusjoukkoihin, olin kovissa kisoissa, pääsin matkustamaan ja menestyinkin. Kilpaurheilu oli minulle tärkeää, se vahvisti itsetuntoani, auttoi myös hyväksymään oman kroppani sellaisena kuin se on. Urheilu ja liikunta oli ja on edelleen tärkeä osa elämääni.

Nuoruusvuosien tuskallisetkin kokemukset opettivat minut hyväksymään vammani ja kunnioittamaan omaa ainutlaatuisuuttani. Vammaisuus oli enää yksi ominaisuus, luonnollinen osa minua. 

Vammaiset tytöt ja nuoret naiset näkyviksi

Euroopan Unionin alueella vammaisia tyttöjä ja naisia on peräti 40 miljoonaa. Kohtaamme moniperusteista syrjintää, poissulkemista, väheksyntää sukupuolen ja vammaisuuden perusteella. Siksi YK:n vammaissopimuksen artikla naiset on minulle tärkeä. Sen mukaan vammaisilla naisilla on oikeus kehittyä ja voimaantua sekä nauttia ihmisoikeuksista kuten koulutuksesta, työstä, perheestä, kuntoutuksesta jne. Tämä artikla on perusta Rusetin toiminnalle. Haluamme edistää vammaisten tyttöjen ja naisten sekä naiseksi identifioituvien vammaisten henkilöiden hyvinvointia, voimaantumista ja unelmien toteuttamista.

Tunnen huolta vammaisten tyttöjen ja nuorten naisten hyvinvoinnista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kouluterveyskyselyt vuosilta 2017-2022 toimintarajoitteisille nuorille osoittavat, että toimintarajoitteiset tytöt voivat henkisesti ja fyysisesti vammattomia heikommin. Heihin kohdistuu myös huomattavasti enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa kuin vammattomiin nuoriin, eivätkä he koe saavansa riittävästi apua oppilashuollosta.

Jotta tytöt voivat kasvaa vahvoiksi vammaisiksi naisiksi, meidän on tarjottava tytöille ja nuorille naisille tukea ja yhteisö, jossa on mahdollisuus voimaantua oman itsen äärellä. Nyt Kalevala x vammaiset tytöt -hanke tukee tyttöjen ja nuorten naisten itsetunnon, omanarvontunnon ja oman identiteetin kasvua. Tämän mahdollistaa Kalevala Korun ja Rusetin yhteistyö. Kalevala Korun  lahjoittamalla tuella saamme aikaan uutta vammaisille tytöille. Olen iloinen, että Kalevala Koru edistää vammaisten naisten ja tyttöjen asemaa ja tasa-arvoa sekä ehkäisee syrjintää ja vanhentuneita stereotypioita vammaisuudesta.

 

Marja Pihnala
Puheenjohtaja, Rusetti ry