fbpx

Elokuva-arvostelu: ”Code of Freaks” esittää kritiikkiä Hollywoodin vammaiskuvastolle

Kulttuuri, Yhteiskunta

Pieni muistilista parisuhteista. Teksti: Pinja Eskola

vAmmattomalle katsojalle elokuvat ovat usein ensimmäisiä ja jopa ainoita paikkoja, jossa he ylipäätänsä näkevät vammaisia ihmisiä

Elokuva-arvostelu:

 

”Code of Freaks” esittää kritiikkiä Hollywoodin vammaiskuvastolle

”Offend one – and you offend them all”

”Offend one – and you offend them all.” Suomennettuna ”Jos loukkaat yhtä – loukkaat samalla heitä kaikkia.” Tämä on vuoden 1932 ”Freaks”-elokuvasta tuttu motto, joka on vuonna 2020 julkaistun yhdysvaltalaisen ”Code of the Freaks”- elokuvan tunnuslause. Se kiteyttää tämän virkistävän ja suorapuheisen dokumentin viestin loistavasti.

Chicagolaislähtöinen dokumentti kertoo tunkkaisesta vammaiskuvastosta

”Code of the Freaks” on chicagolaislähtöinen Susane Nussbaumin ja Salome Chasnoffin dokumentti, jossa pääsevät ääneen vammaisliikkeen monet äänet. Se kertoo elokuvateollisuuden ongelmallisesta vammaisrepresentaatiosta ja avaa katsojan silmät median valtavirtaistetulle vammaisvihalle. Elokuvassa näytetään esimerkkejä 100 eri elokuvasta 100 vuoden ajalta, joka paljastaa mediateollisuuden juurtuneen ja historiallisen ableismin. Se kertoo siitä, kuinka Hollywoodin historiallisesti vääristynyt kuva vammaisuudesta jatkuu nykypäivän elokuviin asti.

Vammaisuuden representaation ongelmat ovat syvällä elokuvateollisuudessa

Elokuvassa vammaiset taiteilijat, akateemikot ja aktivistit kritisoivat Hollywoodin kuuluisimpia ja rakastetuimpia elokuvia. Kritiikki on erityisen tärkeää klassikkoelokuvien kohdalla, sillä niiden ongelmallisuus usein lakaistaan maton alle. Kuten elokuvassa esiintyvä aktivisti Mike Ervin toteaa, ongelmallisista elokuvista tulee klassikoita niiden hyvän myyntituloksen takia. Tämä tulos taas johtuu siitä, että elokuvat esittävät vammaisuuden yhteiskunnan tunkkaisten normien valossa.

Vammainen inspiraation lähteenä, säälin kohteena, laitokseen laitettuna tai vammasta parantuneena ovat ohjaaja Susan Nussbaumin mukaan klassisia esimerkkejä vammaisuuden ongelmallisesta representaatiosta mediassa. Tämä on näyttelijä Matt Fraserin sanoin erityisen merkittävää, koska vammattomalle katsojalle elokuvat ovat usein ensimmäisiä ja jopa ainoita paikkoja, jossa he ylipäätänsä näkevät vammaisia ihmisiä. Täten elokuvien negatiivinen kuva vammaisuudesta leimaa koko ihmisryhmän samanlaiseksi kuin se on elokuvassa esitetty.

Dokumentin päähenkilöt ovat moninaisia vammaisia asiantuntijoita

Kun ”Code of the Freaks”- asiantuntijoilta kysytään elokuvista, jossa vammaisuus olisi esitetty positiivisessa valossa, he eivät osaa nimetä montaa esimerkkiä, jos yhtäkään. Tämä kertoo vakavasta ongelmasta, sillä elokuvia, joissa vammaisuus olisi esitetty edes neutraalisti tai totuudenmukaisesti on varsin vähän.

Elokuvassa on mukana kolmetoista asiantuntijaa monesta eri vammaryhmästä. Tämä on arvokasta katsojalle, sillä he kuulevat kritiikkiä moninaiselta vammaiselta joukolta. Usein vammaiset asiantuntijat asetetaan edustamaan koko vammaisryhmää, joten elokuvan asiantuntijaryhmä on lähempänä vammaisuuden todellista diversiteettiä.

Elokuva keskittyy kuitenkin länsimaiseen, englanninkieliseen maailmaan ja suurilta osin valkoisiin vammaisiin, eikä tuo muutamaa kommenttia enempää esiin mustien ja ruskeiden vammaisten monitasoista syrjintää. Tämä on asia, jossa vammaisyhteisön tulee katsoa peiliin, sillä usein yhteisössä keskitytään pelkästään vammaisuuteen huomioimatta muita moninaisen yhteisön syrjintään vaikuttavia tekijöitä. Elokuva onnistuu kuitenkin kritisoimaan Hollywoodin vammaiskäsitystä ja puuttuvaa representaatiota äärimmäisen hyvin.

Elokuvalla tärkeä yhteiskunnallinen sanoma: lisää valtaa vammaisille!

Kokonaisuudessaan ”Code of the Freaks” on tuulahdus raikasta ilmaa vammaisuudesta kertovassa elokuvatuotannossa. Elokuvan kiteyttämät sanomat ovat tärkeitä koko yhteiskunnan ja erityisesti mediateollisuuden ymmärtää.

Tulevaisuudelta toivon samaa kuin elokuvan asiantuntijat; vammaisten itsensä tekemiä elokuvia, vammaisia näyttelijöitä ja työryhmiä sekä lisää valtaa ja representaatioita vammaisille elokuvateollisuudessa.

Pinja Eskola

Maija Lindström

Tekstin kirjoittaja on Vammaiset Tytöt-median tuottaja, valtiotieteiden maisteriopiskelija ja vammaisaktivisti.

Tutustu lisää Vammaiset Tytöt-mediaan Instagramissa @vammaisettytot