Vammaisilla tytöillä on ollut mielenkiintoinen vuosi uudenlaisten kujeiden ja erilaisten mediasisällön muodoissa. Tänä vuonna Vammaisten tyttöjen sosiaalisen median näkyvyys on kasvanut valtavasti, ja yhteisöömme on löytänyt mukaan moni uusi nuori. Yhteisömme jäsen Annika Knuuti jakaa blogikirjoituksessaan omia kohokohtiaan Vammaisten tyttöjen toiminnasta keväältä 2024. Hän osallistui Vammaisten tyttöjen kattojärjestö Rusetti ry:n ”Minä olen liideri”-koulutukseen sekä vapaaehtoiseksi mukaan NUORI2024-päiville Tampereelle pitämään esitystä Vammaisten tyttöjen delegaation kanssa. Tässä blogipostauksessa Annika kertoo kokemuksiaan Vammaisista tytöistä, sekä tapahtumista, joissa hän on ollut mukana.

Rusetti ry:n järjestämä ”Minä olen liideri”-koulutus

Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys Rusetti ry, eli Vammaisten tyttöjen kattojärjestö järjesti helmikuun alussa 2024 johtajuuskoulutuksen vammaisille naisille. Koulutuksessa tarkasteltiin johtajuuspolkuja monesta eri näkökulmasta. Johtajuus omissa mielipiteissä, elämässä, työelämässä, politiikassa tai esimerkiksi yhdistystoiminnassa. Koulutuksessa olivat mukana mm. Rusetin mentorit, jotka ovat laajaa johtamisosaamista ja elämänkokemusta omaavia vammaisia naisia. Blogissa Annika kertoo omasta näkökulmastaan koulutukseen osallistujana ja nuorena vammaisena tyttönä.

”Olin tänä keväänä mukana Rusetti ry:n järjestämässä Minä olen liideri – koulutuksessa. Ilmoittauduin koulutukseen hetken mielijohteesta. Niinpä helmikuun ensimmäisenä perjantaina nousin avustajani kanssa yöjunaan, ja me matkustimme Helsinkiin.

Lauantaiaamupäivänä koulutuksen alkaessa rullasin huoneeseen ja katselin ympärilleni. Huoneessa istui paljon erilaisia ihmisiä ja ainoa meitä yhdistävä tekijä oli, että olemme kaikki vammaisia naisia ja kiinnostuneita johtajuudesta. Muuten olimme kaikki aivan erilaisia, eri näköisiä, -ikäisiä, eri taustoista ja eri puolilta Suomea. Asetuin pyöreän pöydän ääreen toisen nuoren naisen kanssa. Viikonlopun aikana tutustuimme ja meistä tuli ystäviä. Viikonlopun aikana kuulimme useita eri puhujia ja teimme muutamia erilaisia harjoituksia. Lauantailta mieleeni jäi ns. ”hissipuhe”* jossa me kaikki esittelimme omalle pöytäryhmällemme oman toimintakykymme 30 sekunnin mittaisen lyhyen ”hissipuheen” muodossa.

Minusta tehtävä oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, sillä piti esitellä itsensä positiivisessa valossa. Esittelyssä piti korostaa omia voimavaroja, ottaen samalla tarpeellisissa määrin esille omat tarpeensa. Mieleenpainuva aktiviteetti minulle oli ”huolivartti,” jonka aikana saimme sanallistaa kohtaamiamme esteitä ja miettiä niitä rakentavalla tavalla. ”Minun johtajuuspolkuni”-työpajan aikana mietimme omia vahvuuksiamme, aikaansaannoksiamme, intohimojamme ja mahdollisuuksiamme. Pohdinnasta oli minulle oikeasti hyötyä, sillä se haastoi tunnistamaan omia taitojani ja saavutuksiani positiivisessa valossa, mitä en tee tarpeeksi usein. Kaiken kaikkiaan, minulle jäi koulutuksesta voimaantunut olo, ja sain siitä työkaluja oman osaamiseni, johtajuuteni ja vahvuuksieni miettimiseen. Toivoisin että kaikki vammaiset tytöt saisivat mahdollisuuden päästä pohtimaan omaa johtajuuttaan samalla tavoin joskus!”

*Hissipuhe = esitellään jokin asia tai ihminen lyhyesti, yleensä n. 30 sekunnin tai muutaman minuutin ajassa.

Vammaisten tyttöjen delegaatio mukana NUORI2024-messuilla

Vammaiset tytöt pääsivät mukaan nuorisoalan suurimmille messuille, NUORI2024-messuille Tampereelle 24.-25.4. Mukana oli Vammaisten tyttöjen tuottaja Maija, Rusetti ry:n järjestösuunnittelija Jaana sekä kolme nuorta Vammaisten tyttöjen yhteisöstä, Siirimaria, Annika ja Sara. Delegaatiomme pääsi suunnittelemaan ja toteuttamaan tunnin mittaisen esityksen otsikolla ”Vammaisten tyttöjen maailma.” Esitystä oli kuuntelemassa n. 30 nuorisoalan ammattilaista.

Uniikkia Vammaisten tyttöjen esityksessä oli se, että siinä oli mukana itse nuoria kertomassa toiminnastamme, vammaisesta tyttöydestä ja vertaistuen merkityksestä. Tässä blogissa Annika kertoo kokemuksestaan NUORI2024-tiimissä olemisesta, jossa hän pääsi sekä suunnittelemaan esitystämme, olemaan mukana esityksen paneelikeskustelussa sekä edustamaan Vammaisia tyttöjä messupisteellämme.  

”NUORI2024-tapahtumassa minulle parasta oli päästä puhumaan vammaisuudesta ja inklusiivisuudesta, eli aiheesta, josta olen aidosti intohimoinen. Aihe on henkilökohtainen, joten siitä tuntui luontevalta puhua yleisön edessä. Lisäksi parasta oli päästä hengailemaan siellä messuilla. Tykkäsin yhtä lailla olla siellä Vammaisten tyttöjen pisteellä kertomassa meidän toiminnastamme messukävijöille sekä kierrellä juttelemassa muiden pisteillä. Tapahtumassa pääsi juttelemaan erilaisten ihmisten ja järjestöjen edustajien kanssa.

Arvostan paljon sitä, että pääsin tähän tapahtumaan vapaaehtoiseksi, mutta erityisesti arvostan mahdollisuutta päästä puhumaan muille ihmisille vammaisesta tyttöydestä omasta näkökulmastani, eli mielestäni todella tärkeästä asiasta.

Opin tästä kokemuksesta paljon asioita. Itsestäni opin, että oon rohkeampi kuin luulin, koska uskalsin aloittaa monenlaisia keskusteluja siellä messuilla. Opin myös, että muitakin ihmisiä oikeasti kiinnostaa kuulla, mitä vammaisilla tytöillä on sanottavana. Olin ennen tätä elänyt sellaisessa luulossa, ettei ketään kiinnosta, mitä vammaisilla on sanottavana, eteenkään vammaisilla tytöillä. Oon ajatellut niin ehkä sen takia, että mediassa kuulee paljon negatiivista siitä, että tyttöjä ja vammaisia ei kuunnella edes heitä itseään koskevissa asioissa. Huomasin että oletin ihmisten olevan ennakkoluuloisia, vaikka messuyleisö olikin todella kiinnostuneita siitä, mitä meillä oli sanottavana. Tärkeintä meidän esityksessä oli mielestäni se, että meillä oli aktiivinen yleisö ja että meillä oli paneelissa mukana eri taustaisia ihmisiä. Meillä oli eri vammoja, me asuimme eri puolilla Suomea, oltiin eri ikäisiä ja tietenkin tärkeimpänä meillä oli erilaiset elämänkokemukset, joten kaikki pystyi keskustelemaan samoista asioista eri näkökulmista.

NUORI2024-messut olivat kasvattava kokemus, ja oli hienoa päästä kokemaan millaista on olla messuilla sekä osallistujana että pitämässä esitystä ja messuesittelijänä.”

Annikan kokemus Vammaisten tyttöjen yhteisöstä

Blogin kirjoittaja, 19-vuotias Keminmaalta kotoisin oleva Annika Knuuti on ollut mukana Vammaisten tyttöjen yhteisössä n. puoli vuotta, mutta on ehtinyt saada yhteisöstä irti paljon lyhyen ajan sisällä. Annikalla on monia eri vammauttavia sairauksia, joista näkyvin on Touretten syndrooma. Vammaiset tytöt-median kautta hän on saanut ensimmäistä kertaa vertaistukea vammaisuuteensa.

”Oon saanut Vammaiset tytöt-yhteisöstä hurjan paljon vertaistukea. Ihan pelkästään senkin takia, että tämä yhteisö on ensimmäinen paikka, jossa olen tavannut muita vammaisia nuoria. Olen saanut vertaistukea niin monessa asiassa sekä henkisellä puolella että käytännön asioissa. Konkreettisesti yhteisössä näen sen, että en ole ainoa joka kamppailee erilaisten asioiden kanssa ja että muut ihmiset on selvinneet samoista vaikeuksista, joita tässä yhteiskunnassa kohtaa.

Oon myös itse saanut olla se joka kannustaa ja lohduttaa toisia, kun heillä on joku ongelma tai heistä tuntuu pahalta ja se on mulle todella tärkeää. Vertaistuki on äärettömän tärkeää kaikille ja ainakin mulle on todella arvokasta saada vertaistukea yli diagnoosirajojen, koska silloin kun on eri haasteita, kuulee samoista asioista eri näkökulmista ja se laajentaa omaa maailmaa.

Parasta tässä yhteisössä on nimenomaan vertaistuki.”

– Annika