“Mä olen tuntenut turvalliseksi käydä Tyttöjen Talolla”
– tyttöerityistä toimintaa vammaisille nuorille

Pinja, Anni ja Armi osallistuvat viikoittain Tyttöjen Talojen toimintaan pääkaupunkiseudulla. He ovat tulleet mukaan Ensisijaisesti tyttö -hankkeen kautta, jossa toteutetaan Tyttöjen Talo® -toimintaa 13–28-vuotiaille vammaisille ja neurokirjon tytöille ja naisille, sukupuolen moninaisuus huomioiden. Toimintaa järjestetään Espoon ja Helsingin Tyttöjen Taloilla, mutta myös kouluissa ja ammattioppilaitoksissa.

Niin Pinja, Anni kuin Armikin ovat tutustuneet Ensisijaisesti tyttö -toimintaan opiskellessaan Ammattiopisto Livessä, jossa työntekijät olivat olleet esittelemässä toimintaa. Armi kertookin, että häneltä kysyttiin, haluaisiko hän osallistua koulussa järjestettävään tyttöryhmään. 

Armi: Olin ensin mukana kouluryhmässä ja sitten halusin mukaan Tyttöjen Talon toimintaan.

Anni: Me tultiin tänne yhden kaverin kanssa ekana. Silloin oli vaan me ja Pinja, oli paljon vähemmän porukkaa.

Pinja kertoo osallistuneensa ensin kesätoimintaan, ihan ensimmäinen kerta oli piknik puistossa kesällä 2023. Tämän jälkeen hän on ollut mukana viikoittain Espoon Tyttöjen Talon yhteisötoiminnassa ja hieman myöhemmin myös Helsingin Tyttöjen Talolla.

Pinja: Opettelin reittiä yhdessä työntekijöiden kanssa Espoon Talolta. Helsingissä tutustuin ohjaajiin ja sain mukavia kavereita. Molemmat ovat samanlaisia Taloja.

Pinja, Anni ja Armi kertovat, että ovat päässeet osallistumaan Tyttöjen Taloilla hyvin monenlaiseen toimintaan: taiteen tekemiseen, askarteluun, yhdessä pelailuun, joogaan. Taloilla sekä Ensisijaisesti tyttö -toiminnan kautta he ovat päässeet tekemään myös uusia asioita.

Pinja: Jooga ja äänimaljarentoutus tekivät hyvän vaikutuksen. Olen ollut kaksi kertaa mukana äänimaljarentoutuksessa, sitä en ollut aiemmin kokeillut.

Anni: Parasta on ollut tehä kaikkee kivaa yhessä, vaikka koruja, kattoo leffaa ja pelata Kahootia.

Kolmikko kertoo olleensa myös erilaisissa Tyttöjen Talojen tapahtumissa, retkillä ja juhlissa, joissa on ollut moninaisesti mukana erilaisia nuoria.

Armi: Olimme kouluryhmällä elokuvissa ja ravintolassa syömässä. Muistatko sä sen Korkeasaaren retken?

Pinja: Olin mukana myös KeMuT-messuilla, jossa pääsin työskentelemään ja kertomaan mitä kaikkea Tyttöjen Talo® –toiminta on. Olen ollut myös äänestämässä uutta Tyttöjen Talon logoa. Espoon Tyttöjen Talon 10-vuotisjuhlissa oli hauskaa laittaa naamioita ja ottaa hauskoja kuvia valokuvauspisteellä.

Anni: Oon ollut Tyttöjen Talojen juhlissa, leffassa ja Rush-tramppapuistossa. Oli kivaa puurojuhlassa, pelattiin yhden pikkulapsen kanssa Kimbleä, mä vähän opetin sitä, kun se ei tiennyt kaikkea, mut sit se voitti.

Nuoret kertovat, että niin Espoon kuin Helsingin Tyttöjen Talolle on kiva tulla, kun siellä otetaan iloisesti vastaan, vietetään aikaa yhdessä ja ympärillä on kivoja sekä turvallisia ihmisiä. Pinja mainitsee, että jos Talolla on liikaa ääntä ja kokee olon kuormittuneeksi, voi vetäytyä rauhaan erilliseen huoneeseen.

Armi: Tyttöjen Talolla on parasta, että saa hyvän välipalan ja on kivaa toimintaa. Olen iloinen, kun on kivaa toimintaa.

Pinja: Mä olen tuntenut turvalliseksi käydä Talolla. Kukaan ei ole kiusannut, ärsyttänyt eikä ole tullut puhumaan ikäviä asioita, kaikki ovat käyttäytyneet hyvin eikä ole koskettu ilman lupaa.

Anni: On ollut oma porukka, voi yhessä tehä asioita. Ja te ohjaajat ootte aina auttanut mua.

Kaikki kolme kertovat tutustuneensa Tyttöjen Taloilla uusiin ihmisiin ja saaneet ystäviä.

Anni: Uusia kavereita oon saanut täältä. Enemmän näistä Ensisijaisesti tyttö -illoista, mutta myös avoimesta olkkarista.

Pinja: Esimerkiksi tapasin Annin, joka tuli käymään Talolla viime vuonna. Ystävystyin hänen kanssaan ja olemme käyneet viikoittain kauppakeskuksessa ja kävelyillä.

Armi: Musta on tärkeetä, kun joku toinen haluaa olla mun kanssa ja mut otetaan vastaan.

Tyttöjen Talojen toiminnassa on monenlaista tekemistä, kivaa yhdessä olemista ja keskustelua. Anni ja Pinja kertovat, että on tärkeää, kun on Ensisijaisesti tyttö – yhteisöiltoja, joissa on nuoria, joilla on enemmän tuen tarpeita. Pinja kokee pienemmät omat ryhmät mukavammiksi ja toivoo, ettei Tyttöjen Talolla olisi liikaa ihmisiä tai ruuhkaa.

Anni: Tärkeetä, että on myös omia ryhmiä. Että voi niinku rauhassa olla samanlaisten tyyppien kanssa. Vois jotain sellasia yhteisiä juttuja muidenkin kans olla, vaikka retkiä johonkin.

Pinja: Toivon, ettei olisi niin paljoa porukkaa ja tulisi niin paljoa puhetta, kun en saa siitä välttämättä sitten selvää, sillä en kestä melua ollenkaan.

Anni, Armi ja Pinja pohtivat mitä vammaisuus heille tarkoittaa ja onko toisen vammasta soveliasta kysyä. Armi ja Pinja kokevat, että vammaisilla henkilöillä voi olla asioita, joihin tarvitsee enemmän tukea ja mukana voi välillä olla esimerkiksi ohjaaja, joka opastaa ja neuvoo mitä tehdä.

Anni: Emmä osaa muuta selittää kuin, että on hyvä, että vammaisia kunnioitetaan. Kyllä mä koen, että mä oon itse vammainen tyttö, koska mulla on autismi.

Pinja: Mulla on ollut autismidiagnoosi lapsesta saakka, sen vuoksi en ymmärrä esimerkiksi englantia ja ruotsia. Olen oppinut niitä kylläkin. Käytän myös erilaisia ohjeita säännöllisesti. Esimerkiksi Tyttöjen Talon yhteisöillassa teimme ruokaa ja leivoimme, niin tein ja toimin ohjeiden mukaan, sillä en muista reseptejä ulkoa.

Lisäksi he miettivät, miten toimia toisen vammaisen nuoren kanssa.

Pinja: En ole kysynyt keneltäkään esimerkiksi onko sulla autismi, oletko näkövammainen tai sokea, koska ei ole tarpeen kysyä sellaisia. Voi kysyä kuulumisia, vaikka miten sä voit, miten päivä ja työt ovat menneet.

Anni: Mulla on paljon autistisia kavereita. Oikeastaan melkein kaikilla kavereilla on joku tuen tarve varmaan.

Kaikki kolme ovat yksimielisesti sitä mieltä, ettei vammaisia henkilöitä näy tarpeeksi sosiaalisessa mediassa, lehdissä, elokuvissa tai tv-sarjoissa.

Armi: Vammaisia tyttöjä ei näy televisiossa tai elokuvissa, mutta pitäisi näkyä enemmän.

Pinja: Instagramissa ei ole tullut vastaan vammaisten kuvia. Seuraan esimerkiksi elokuvien mainoksia, ja jos siinä kerrotaan vammaisista ihmisistä niin sitten tulee näkyviin. En usko, että niitä on tarpeeksi. Ei mulle ole tullut ketään henkilöä vastaan, joka esimerkiksi olisi autisti ja joka pystyisi hyvin olemaan ja huolehtimaan itsestään, hoitamaan työ- ja perheasioita ja olisi hyvässä kunnossa. En näe ketään sellaisia tällä hetkellä. Toivoisin, että näkisin sellaisia henkilöitä.

Anni: Olis kiva, et tulis jotain leffoja vammaisuudesta, niinku se ranskalainen mitä me käytii kattoo.

Annille ovat tärkeitä esimerkiksi vammaisaktivistit, jotka kertovat elämästään somessa.

Anni: Tiiäksä sen Aidan? Sekin puhuu vammaisuudesta, se on käynyt puhumassa tuolla keskustassa. Esimerkiksi Gillan pelaajallakin on ADHD. Vammaisista tytöistä esimerkiksi Katariina ja Wilkku on myös tehnyt somea. Toivoisin enemmän sellaista, että vammaiset ihmiset puhuu avoimesti omasta vammastaan. Niin, että ne ei häpeä sitä. Ihan sama missä, ei väliä onko lehdissä tai somessa. Ei siitä tarpeeksi puhuta. Olis kiva, että vammaiset ihmiset kertois esimerkiksi niiden opiskeluista ja töistä. Tai, että miten ne on päätyneet töihin ja millaisiin.

Nuoret keskustelivat myös tyttötoiminnan merkityksestä. Vaikka on myös muita harrastuksia tai paikkoja, joissa voi olla kuka tahansa mukana, niin kuitenkin on ollut kivaa ja tärkeää, että on omia tyttöerityisiä ryhmiä.

Armi: Pelikerhossa mä oon ainut tyttö, joten pitää ottaa asia silleen, et muut on poikia ja mä oon tyttö. Mut ei sillä oo väliä, koska Tyttöjen Talo on tehty tytöille ja on hyvä, että siellä on vaan tyttöjä.

Anni: On tärkeää, että voidaan puhua tyttöjen juttuja. Esimerkiksi, mä en halua puhua menkoista tuolla jossain missä on poikia. Ne kaikki ei välttämättä edes tiedä mitä se tarkoittaa, eikä tajua.

 Kaikki kolme suosittelevat Tyttöjen Talon toimintaan tutustumista ja ovat kertoneet toiminnasta muillekin.

Pinja: Mä kerron Tyttöjen Talolla kaikille, mihin olen menossa muiden kanssa, missä olen ollut ja mitä toiminnassa järjestettiin, kerron vain hyviä asioita näistä.

Armi: Suosittelisin toimintaa sellaisille, jotka haluaa tulla tänne ja saada hyvän kaverin ja otetaan iloisesti vastaan. Mun mielestä se on tärkeää, että musta on tykätty. Tyttöjen Talolla on kivaa ohjelmaa ja kiva tunnelma.

Anni: Suosittelisin aika monelle. Kaikille tytöille, varsinkin niinku vammaisille tytöille.

 Anni, Armi ja Pinja

Kiinnostuitko Ensisijaisesti tyttö -toiminnasta?

Ole yhteydessä Tyttöjen Talojen työntekijöihin tai seuraa meitä Instagramissa @ensisijaisestitytto

Matilda Hertell,  p.050 374 9039

Emma Lappeteläinen, p.050 516 3809

Janette Aho, p.050 375 3972