Isoäidinneliöitä ja kilpaurheilua: tällainen on Vammaisten tyttöjen uusi tuottaja

Olen Anniina Lehtinen ja olen aloittanut elokuussa Vammaisten tyttöjen tuottajana. On ilo ja kunnia päästä tuottajan saappaisiin, sillä minulle tämä yhteisö on rakas ja tärkeä. Olen ollut mukana VEERA-hankkeen ajoilta lähtien ja silloin toimin yhtenä vapaaehtoisena suunnittelemassa leirejä yhdessä muiden suunnittelutiimin jäsenten kanssa. Siitä lähti oikeastaan kipinä järjestötyöhön.

Opiskelen tällä hetkellä Turun ammattikorkeakoulussa journalismia ja opinnot aloitin viime syksynä. Opinnoissani minua eniten kiehtoo vaikuttamisen mahdollisuus. Minulle yksi tavoitteistani on, että journalistina voisin tuoda parayleisurheilua sekä muuta paraurheilua enemmän näkyväksi myös valtamediaan. Niin vähän siitä tällä hetkellä kirjoitetaan. Vain harva ”ulkopuolinen” varmaan tietää esimerkiksi vuosittain järjestettävistä parayleisurheilun SM-kisoista.

Kuten ehkä voikin arvata, intohimo parayleisurheilun näkyväksi saamiseen ei ole tuulesta temmattu, sillä olen itse myös parayleisurheilija. Aloitin treenaamaan 2022 keväällä Turunseudun kenttäurheilijoissa (toim. huomio: tämä on seuran tarkoituksenmukainen kieliasu) ja koen, että olen löytänyt itselleni täydellisen harrastuksen ja tavoitteen. Olen todella kilpailuhenkinen, joten tavoitteelliseen urheilu-uraan tähtääminen sopii minulle täydellisesti. Päälajini on kiekonheitto, mutta olen myös pohtinut kuulantyöntöä siihen sivuun; ne kuitenkin tavallaan tukevat toinen toisiaan ja samalla saisi myös hieman vaihtelua.

Elämääni kuuluu myös muutakin kuin toimittajuutta ja tavoitteellista kilpaurheilua. Rakastan mm. leipomista, käsitöitä ja askartelua sekä äänikirjojen kuuntelua. Käsitöiden puolelta viime aikoina olen innostunut virkkaamaan, kun olen viimein oppinut tekemään isoäidinneliöitä. Koin pitkään niiden oppimisen haastavaksi, kunnes eräs kesäperjantai-ilta jokin napsahti ja onnistuin tekemään ensimmäisen isoäidinneliön, joka edes jotenkin oli sellainen kuin piti. Käsitöissä itseä kiehtoo juuri uuden oppiminen ja onnistumisen tunne. On hienoa kun viimein tajuaa jonkun tekniikan, jota aikaisemmin pitänyt lähes mahdottomana. Käsitöiden tekeminen on muutenkin hyvää terapiaa ja vastapainoa opiskelulle ja urheilulle. Niitä tehdessä mieli lepää ja ajatukset saa rauhoitettua. Usein käsitöitä tehdessä taustalla soi jokin äänikirja, jolloin todellakin pääsee uppoutumaan ihan toiseen maailmaan ja samalla unohtuu sen hetken huolet ja murheet.

Tuottajan työltä odotan eniten sitä, että yhdessä tekemällä saadaan meidän vammaisten tyttöjen ääntä enemmän kuuluviin. Meillä on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi! <3