fbpx

Sulkapalloilija löysi parasulkapallon sattumalta

01 / 08 / 22 | Harrastukset

Kuvituskuva sulkapallo

Helsinkiläinen Kati on harrastanut sulkapalloa lapsuudesta asti, mutta vammaissulkapallon hän löysi vasta hiljattain sattumalta. Palo vanhaan lajiin on syttynyt uudelleen oman treeniporukan ja sopivan harrastusmuodon löydyttyä. Katin sulkapalloharrastus alkoi jo alakoulussa ja on kulkenut mukana läpi elämän.

“Aloitin siinä yhdeksän tai kymmenen vuoden ikäisenä sulkapallon, kaverin innoittaman kun hän tarvitsi pelikaveria. Silloin ysärillä ei ollut vammais- eli parasulkapallosta puhetta, joten aloitin harrastuksen vammattomien kanssa. Nykyään käyn VammaisSulkaPallo ry:n treeneissä täysin terveys edellä, eli pyrin  treenaamaan vointini mukaan enemmän tai vähemmän. Käyn myös silloin tällöin pelailemassa urheiluhalleissa puolisoni sekä ystävieni kanssa.”

Henkilökuva Katista sulkapallomailan kanssa

Kuva: Kati

Pitkästä sulkapallotaustastaan huolimatta vammaissulkapallo oli Katille täysin uusi löytö “Jännä kyllä, löysin vammaissulkapallon vasta syksyllä 2021 täytettyäni 33 vuotta. Sulkapalloharrastuksen ja vammaissulkapallon löytämisen välissä minulla oli täysi kolmen vuoden tauko kaiken harrastamisen suhteen, joten kun sitten sattumalta näin televisiossa parasulkapalloa olin yllättynyt: Onko tällaistakin olemassa? Miksi en ole kuullut tästä aikaisemmin mitään? Haluan tietää lisää! Kolmen vuoden harrastustauon jälkeen aloin etsimään kaikkea mahdollista tietoa vammaissulkapallosta. Lähdin ihan googlaamaan sanoilla “parasulkapallo” ja “parabadminton”. Sitä kautta löysin VammaisSulkaPallo ry:n ja rohkaistuin laittamaan viestiä Helsingissä olevan alajaoston vetäjälle Anjalle. Minut toivotettiin lämpimästi mukaan kokeilemaan treenejä ja  tykkäsin niin, että aloin käymään siellä.”

“Vammaissulkapallossa ja vammattomien sulkapallossa pelisäännöt ovat erilaiset” Kati kertoo harrastuksen pääpiirteistä ja niiden eroista toisiinsa “Vammaissulkapalloa pelataan pyörätuoli- tai pystypelinä. Näissä voidaan pelata kaksinpelejä, nelinpelejä ja myös sekapareina. Luokituksia on todella monta riippuen pelaajien vammoista. Itse olen pystypelaaja, minua ei ole luokiteltu vielä sen tarkemmin virallisesti mutta ulkomailla sitä vaaditaan monissa kilpailuissa” Hän kiteyttää.

“Moni saattaa miettiä millaisia apuvälineitä parasulkapallossa voi käyttää ja miten niitä voi saada. Käytettävät apuvälineet riippuu ihan vammasta ja tarpeesta: olen nähnyt esimerkiksi pelipyörätuoleja, silmälasisuojia, polvitukia ja paksunnettuja grippejä eli kädensijoja ja vaikka mitä muuta. Minä käytän joutavaa rannetukea, joka tukee rannettani joustaen samalla, mahdollistaen ranteelleni turvalliset liikeradat. Apuvälineteknikot voivat varmasti auttaa itselle sopivan ratkaisun löytämisessä, jos miettii millaisia apuvälineitä on mahdollista edes käyttää. Myös sulkapallomailoja on erilaisia erillaisilla peliominaisuuksilla, joten niistä varmasti löytyy jokaiselle sopiva vaihtoehto. Yksi voi tasoittaa esimerkiksi voiman puuttumista tai parantaa palloon osuvuustarkkuutta.”

Kuva Katista pelaamassa sulkapalloa

Kuva: Kati

Kati painottaa myös oman kehon kuuntelemisen ja sille sopivien harrastus- ja apuvälineiden tärkeydestä parasulkapallossa urheiluvammojen ehkäisemisen ja harrastusmukavuuden näkökulmasta “Minusta on tärkeää saada kerralla myös kunnon harrastusvälineet, eli apua harrastuskulujen kattamiseen voi hakea esimerkiksi näiltä tahoilta: Startti-urheilustipendi, Vammaisliikunnan Tuki ry, TukilinjaVamlas, Valio Akatemia tai vaikka paikalliselta Invalidiyhdistykseltä. Ei ole mukavaa treenata huonoilla tai epäsopivilla välineillä tai ilman apuvälineitä jos sellaisia tarvitsee, eikä kaikilla ole mahdollista hankkia harrastusvälineitä vaikka pienellä eläkkeellä. Se ei saisi kuitenkaan olla este liikuntaharrastuksille.”

Kuva Katista pelaamassa sulkapalloa

Kuva: Kati

Kati on treenannut lajissaan paljon, joten hänelle on muodostunut monipuolinen kuva sulkapallokulttuurista vammattomien ja vammaisten kanssa “Mielestäni koululiikunnassa liikunnanopettajalla on tärkeä rooli miten oppilaita kohtelee ja kannustaa sekä ihan lajivalmennuksessa tarvitaan vielä todella paljon koulutusta siitä, että kuinka erilaisia tarpeita vammaisilla ihmisillä on.  Esimerkiksi sen suhteen, että kuinka valmennuksia ja harjoitteita tehdään kun opetetaan vaikka tiettyjä lyöntejä, liikeratoja tai liikkumista kentällä. Ne tehdään aina oletusarvoisesti vammattomasta kehosta lähtöisin ja vammattomuuden oletuksella. Harvoin huomioidaan sitä, että joillakin saattaa olla vaikka havainnointiongelmia, joten intensiivisen alkulämmittelyiden jälkeen hän saattaa olla jo ihan poikki eikä itse treenistä tule oikein mitään.”

”Minusta tarvitaan siis lisää ymmärrystä sen suhteen, että kaikki eivät voi treenata samalla tavalla. Minulla ei koskaan ole ollut esimerkiksi vammaista valmentajaa, mutta juuri näistä syistä heitä olisi tärkeää olla.” Kati kertoo havainnoistaan ja kehuu parasulkapalloyhteisöä lämpimästi “Vammaissulkapallossa parasta on ollut oma yhteisö. On helpottavaa kun saa treenata muiden vammaisten kanssa, koska olo on silloin normaali. On normaalia, että kaikilla on jotakin vammoja tai rajoitteita ja omaa tekemistä ei tarvitse selitellä niin kuin vammattomille joutuu selittämään, jos jokin treenikerran joutuu jättämään välistä. Verrattuna tavalliseen sulkapalloon, olen huomannut ettei parasulkapallossa kiinnitetä huomiota pelkkään vammaan ja siihen mitä ei pysty tekemään tai minkä tekee “väärin”. Parasulkapallossa on sallittua tehdä asiat niin kuten ne on itselle turvallista tehdä. Se mikä on oikein omalle keholle ei ole väärin, vaikka se tehdään eri tavalla kuin mitä vammattomat tekisivät. Parasulkapallossa keskitytään niihin vahvuuksiin mitä pelaajalla on, vaikkakin myös pelitekniikkaan on silti tärkeää kiinnittää huomiota ja kehittää sitä. Tavallisessa sulkapallossa minun yläraajavammani korostui kun vaikka harjoiteltiin tiettyjä liikeratoja tai lyöntejä.”

Henkilökuva Katista sulkapallomailan kanssa

Kuva: Kati

“Olen kilpaillut 11-vuotiaana silloisen seuran kisoissa vammattomien kanssa. Nykyisessä seurassa minua kannustettiin osallistumaan SM-kilpailuihin, jotka sattuivat vielä olemaan kotikisat, eli kynnys osallistua oli todella matala. Viime syksynä sijoituin naisten pystykaksinpelissä epävirallisesti hopealle, koska meitä oli vain kaksi osallistujaa. Tarvittaisiin siis lisää pelaajia ja näkyvyyttä että kisoista saisi isommat ja laji voisi kehittyä Suomessa. Maailmalla parasulkapallo on iso juttu. Oli siitä huolimatta itsetuntoa kohottava huomata pystyvänsä sulkapalloon edelleen ja saavuttamaan jotain näin suurta mitä on halunnut pienestä pitäen. Haluaisin rohkaista kiinnostuneita testaamaan parasulkapalloa ja yleisesti urheiluharrastuksia. Kannattaa etsiä lähin seura ja ottaa vetäjiin yhteyttä. Kokeilemaan pääsee aivan varmasti! Kynnys ottaa yhteyttä on isompi kuin osallistuminen, ikä ei ole este aloittaa  tai jatkaa harrastuksia.” Kati lopettaa ja hymyilee.