Kirjoitan tätä tekstiä mieli täynnä kutkuttavaa odotusta siitä, millainen vammaisettytöt.fi -sivustosta muodostuu. Syyskuussa, kun tämä pääkirjoitus on luettavissa, on sivusto jo avautunut ja toivottavasti tavoittanut laajan joukon kävijöitä ja kiinnostuneita. 

Vammaiset tytöt ja naiset ovat edelleen näkymättömiä ja syrjässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin väestöstämme jopa 450 000 naisella on jokin vamma. Miksi me emme juuri kohtaa toimintarajoitteisia ihmisiä kaupoissa – asiakkaina tai työntekijöinä – toimistoissa, mediassa, haastatteluissa tai elokuvissa? Olisiko aika saada tähän muutos? Meidän mielestämme on. Vammaisettytöt.fi -hanke on askel kohti vammaisten nuorten tyttöjen ja naisten näkyväksi nousemista yhteiskunnassa. Hankkeen kautta tyttöjen on mahdollista luoda omilla ehdoillaan kohtaamisia, esikuvia ja näkyväksi tulemisen mahdollisuuksia toisilleen. Toivomme hankkeen saavan näkyvyyttä valtakunnallisesti, ja sen kautta jokaisen tytön ja naisen kokevan itsensä arvokkaaksi ja arvostetuksi osaksi yhteisöämme. Yksi sivusto ei maailmaa vielä muuta, mutta jokainen pienikin teko on askel kohti suurempaa asennemuutosta.

Ehkä mietit, miksi Kalevala Koru rahoittaa tällaisen hankkeen? Meillä on 85-vuotinen historia naisten ja lasten asemaa tukevissa projekteissa. Ihan sieltä sota-ajoista lähtien. Olemme olemassa rohkaistaksemme jokaista tyttöä ja naista nousemaan näkyväksi, puhumaan lujempaa ja kurottamaan korkeammalle. Siitä myös vammaisetytöt.fi -hankkeessa on pohjimmiltaan kyse.

Elämme yhteiskunnassa, jossa tuntuu turvalliselta olla samankaltainen kuin muut. Näin korona-aikana ajatus on ollut päivittäin mielessäni, sillä kuulun siihen harvojen joukkoon, joka pitää yhä kasvomaskia julkisissa tiloissa, vaikka yleisistä suosituksista on aikaa sitten luovuttu. Saan osakseni usein tuijotusta ja selvää kummastelua maskin käytöstä. Se tuntuu epämiellyttävältä, mutta ajattelen asian niin, että minä poikkeavana yksilönä maskini takia saatan myös toimia kannustavana esimerkkinä jollekin toiselle. Ehkä tämä toinen ihminen minut nähdessään rohkaistuu ja laittaa seuraavalle kauppareissulleen maskin. Sitten meitä on jo kaksi näyttämässä esimerkkiä muille, ja hiljalleen maskinkäyttäjien joukko kasvaa, emmekä ole enää kummajaisia muiden silmissä.

Esikuvien voima on valtava. Kaipaamme jokainen joukkoa, johon kuulua, ja esikuvia, joihin samaistua. Kokemusta siitä, että emme ole yksin omine piirteinemme ja kummallisuuksinemme. Monimuotoisuus on rikkaus ja jokainen meistä omanlaisenaan yhtä arvokas. Siksi haluamme, että vammaiset tytöt saavat äänensä kuuluviin ja nousevat näkyviksi. Otetaan askel kohti muutosta.

Maria Uunila
Design- ja vastuullisuusjohtaja
Kalevala Koru Oy