Turussa asuva 25-vuotias Anniina Lehtinen on aloittanut kiekonheiton aikuisiällä. Paralympialaiset innostivat Anniinan seuraamaan somessa muutamia lyhytkasvuisia kiekonheittäjiä sekä kuulantyöntäjiä — “Olin alitajuisesti miettinyt, että yleisurheilua voisi olla kiva harrastaa ja nämä urheilijat innostivat minut kokeilemaan sitä. Tavallinen lihaskuntosalitreeni on aika tylsää – minusta on kivempaa treenata tavoitteellisesti. Kilpaurheilu motivoi myös tekemään päälajin ohella lihaskuntotreenejä ihan eri tavalla kuin vain saliharrastus.”
“Keväällä 2022 aloin etsimään tietoa paralympialajeista ja parayleisurheilumahdollisuuksista Turussa. Löysin oman seurani, Turunseudun kenttäurheilijat ry:n, Suomen paralympiakomiten seurahausta. Laitoin valmentajalle viestiä ja lopulta olinkin jo treeneissä mukana! Valmentajani oli heti innoissaan minusta, koska Suomen maajoukkueessa ei ole yhtään lyhytkasvuista. Hän oli sitä mieltä että minulla on hyvät mahdollisuudet edetäkin. Minulle oli tärkeää, että vastaanotto oli hyvä ja kannustava. Koululiikunta oli hirveää liikunnanopettajien takia ja sen vuoksi on mennyt näin pitkään löytää uudestaan liikunnan ilo.”
Kuva: Anniina Lehtinen
Vaikka kilpailuharrastus on tuore, on Anniina osallistunut jo SM-kilpailuihin ja tehnyt virallisen Suomen ennätyksen omassa luokassaan. Kukaan ei ole koskaan heittänyt kisoissa kiekkoa F40-luokassa ennen Anniinaa, joten paineita ensimmäisille kisoille ei ollut. Kilpakaveri olisi hänestä kuitenkin paikallaan — “Olisi kiva jos Suomesta löytyisi edes yksi toinen lyhytkasvuinen heittolajin harrastaja – eikä sen tarvitsisi olla edes kiekko – kilpailuhenkisenä alkaisin keskittymään vaikka kuulaan sen vuoksi. Suomessa kilpailu on tylsää, koska minä olen ainoa F40-luokan heittäjä naisissa. Vaikka olisin heittänyt ensimmäisissä SM-kisoissani vain metrin, olisi se ollut Suomen ennätys. Oli toisaalta hyvä ettei ollut paineita, mutta samalla se oli tylsää koska uskon jännityksen tuovan oman lisänsä kilpaurheiluun. Nyt on asetettu ainakin jokin pohjalukema!” hän kiteyttää.
Anniina heitti heinäkuussa 2022 Salon kisoissa Suomen tämänhetkisen ennätyksen 5.95 metriä F40-luokassa. Syksyllä 2022 treeneissä kiekko lensi kuitenkin jo keskimäärin seitsemään metriin. Tämänhetkinen maailmanennätys kiekonheitossa on 23.34 metriä Renata Śliwińskalla F40-luokassa. Syksyllä 2023 Saksassa järjestetään MM-kisat, joihin Anniina tähtää.
Kuva: Anniina Lehtinen
Tavoitteellinen kilpaurheilu aikuisena ei ollut Anniinalle koskaan itsestäänselvyys — “Koulun liikuntatunneilla minua ei tuettu. Ala-asteella pääsin osallistumaan ihan vain muutamille sisäliikuntatunneille, koska liikunnanopettaja ei halunnut keksiä minulle soveltavia harjoitteita. Kun muut esimerkiksi pelasivat koripalloa, minut lähetettiin opettajan toimesta suoraan iltapäiväkerhoon – vaikka yritin sanoa opettajalle haluavani kannustaa muita sivusta ja seurata peliä. Minulla ei ollut tarvetta päästä pelaamaan koripalloa, halusin vain olla jollakin tavalla mukana. Se ei kuitenkaan sopinut liikunnanopettajalle. Onneksi sain olla ulkoliikunnassa enemmän mukana. Koulun puolesta liikuntakokemukset ovat olleet aika kurjia ja siksi liikunnan ilo on löytynyt vasta aikuisena. Olen harrastanut vaikka ja mitä, käynyt esimerkiksi twerkkitunneilla ja kokeillut Kangoo King -hyppykenkiä! Totesin valmentajalleni, että tämän vajaan puolen vuoden aikana olen saanut enemmän tukea ja kannustusta liikuntaan kuin koko kouluaikanani!”
Kuva: Anniina Lehtinen
Parayleisurheiluun kuuluvat esimerkiksi erikseen pysty- ja tuoliluokassa tietyt heittolajit, kuten kiekon- ja keihäänheitto sekä kuulantyöntö. Anniina kertoo keskittyvänsä nimenomaan kiekonheittoon, mutta vaihtelun vuoksi kuulantyöntö voisi tulla hänen kakkoslajikseen. Säännöt ovat pystyluokassa kilpailevilla kiekonheittäjillä samat parayleisurheilussa kuin vammattomien urheilussa; kiekon tulee pysyä sektorissa ja heittoringistä poistutaan kisoissa takakautta — “Voisin periaatteessa mennä vammattomien kisoihin, mutta en kyllä voittaisi. Lyhytkasvuisten kiekonheitto on vain kiekonheittoa minikoossa – tuohan on muuten hyvä otsikkokin! Saa käyttää!” Anniina nauraa ja jatkaa kiekonheitosta — “Lyhytkasvuisten naisten kiekko painaa alle kilon, 750 grammaa. Aluksi treeneissä menee ihan lenkkarit, mutta tekniikan kehittyessä olisi hyvä panostaa heittokenkiin, joiden pohjassa oleva materiaali auttaa pyörähtämään. Me treenataan kaksi kertaa viikossa 1,5 tuntia kerralla. Treenien alussa on venyttelyt ja lopputreenit sitten heitetään. Meidän porukassa on pari kolme heittäjää minun lisäkseni, mutta minä olen meistä ainut pystyheittäjä. Eli rohkeasti mukaan vaan!”
Anniina toivoo, että parayleisurheilusta löytyisi enemmän valmista tietoa — “Jouduin itse kaivamaan tiedon ja olemaan aktiivinen – tietoa voisi olla valmiina seurojen sivuilla ilman salapoliisityötä. Jos tietoa ei ole sivuilla valmiiksi, moni voi kuvitella ettei harrastusmahdollisuuksia ole!”
Haastattelun lopuksi Anniina kertoo, että parayleisurheilusta on mahdollista kuulla lisää syksyn edetessä — “Marraskuun alussa 4.-6.11.2022 Lyhytkasvuiset ry:llä on syystapahtuma kotikaupungissani Forssassa. Pidämme siellä valmentajani kanssa esittelyn parayleisurheilusta. Tarkoituksena on se, että edes yksi ihminen innostuisi harrastamaan heittolajeja. Paikkakunnallakaan ei olisi väliä, kisoissa nähtäisiin ja kannustettaisiin toinen toistamme!”
