”Mitä haluat sillä osoittaa, että olet joku paraurheilija?”

Katri Suhonen

Katri on psykologian tohtori, teologian yo, diakoni-sosionomi AMK, vaimo ja kolmen lapsen äiti, Kirkkohallituksen asiantuntija sekä parayleisurheilun Suomen mestari vm. 2022 sarjassa T46.

”Haluan kertoa, että erilaisten kehojen on lupa näkyä.”

Teksti: Katri Suhonen

”Mitä haluat sillä osoittaa, että olet joku paraurheilija?”

Näin mietti eräs ystäväni, kun pohti mitä uusi tapani liikkua saattaisi joissakin ihmisissä herättää. Olen paraurheilija ja se on minulta kannanotto yhdenvertaisuuden ja kaikkien kehojen arvokkuuden puolesta.

Kun olin pieni ja nuori, olin huono liikunnassa. Joukkueisiin minut valittiin viimeisenä ja hiihtokisoissa olin aina toiseksi viimeinen (koska paras kaverini jättäytyi aina itse viimeiseksi). Usein olin vapautettu koululiikunnasta, sillä olin lukuisissa leikkauksissa halki lapsuuden. Juoksusta pidin ja välillä lenkkeilin, kun se oli mahdollista. Uidakin olisin halunnut paljon, mutta se ei ollut mm. leikkausten vuoksi usein mahdollista. Lukiossa pääsin jo jumppaamaan ja ihana liikunnan opettaja laittoi minut aina eturiviin jumppaesityksissä. Kävin jumppasirkuskisoissakin.

Olen yksi Suomen ultraharvinaissairaista. Minulla on pikkukäsi, dysmelia. Edustan olemuksellani lieviä vammaryhmiä paraurheilussa. Paraurheiluluokituksen sain keväällä 2022. Urheilijana en ole mitenkään lahjakas, mutta rakastan juoksemista. Pitkä lenkki hyvässä seurassa on onnen ja virran lähde.

Haluan kertoa, että erilaisten kehojen on lupa näkyä. Haluan kertoa, että vamma vaikuttaa liikkumiseen ja paraluokka on kuin mitali kaulaan asetettuna: olet arvostettu itsenäsi, annamme tunnustuksen rajoituksillesi ja sille että urheilet juuri sinuna. Haluan kertoa pikkukätisille tytöille, että urheilkaa! Tietäkää, että luokitus on teillekin kunniakruunu, joka ohittaa toiseuden ja huonommuuden uhkaavan stigman. Pieni käsi hidastaa liikkumista. Paraurheilussa teidät tunnistetaan ja tunnustetaan. Kaikella on syynsä ja joskus vähemmän on enemmän.

Oli aika jolloin en edes tiennyt paraurheilun koskevan minua, pikkukätistä. Nyt tiedän ja haluan kertoa sen ilosanoman myös muille. Niin kovin tahtoisin juosta lailla tuulen. Olla fyysisesti kuten maratonkerhokaverini, täydellisillä liikkumisen lahjoilla varustettu. Mutta en ole. Eikä se mitään haittaa. On hyväksi kaikille, että juoksen. Juokse sinäkin. ♦