Teksti: Sanni Purhonen
Terveisiä punaiselta matolta! Crip Ciné -etkot ja elokuvan humua
Pääsin ilokseni 29.8. osallistumaan Kalevalan etkoille sekä ja Crip Ciné -avajaisiin vammaisille tytöille. Vaikken itse ehkä aivan tyttönen enää olekaan, iltapäivän hemmottelu kuohuviineineen ja illan kulttuurielämys olivat juuri sitä mitä maanantaihini kaipasin.
Kuvat: Kalevala Koru
Ennen Kauniit sielut -elokuvan näytöstilaisuutta etkot Espoon Tapiola Garden -hotellissa sisälsivät mukavaa yhdessäoloa, kiinnostavaa keskustelua ja kaunistautumista. Kalevalan järjestämät kampaaja ja meikkaaja saivat jopa minun kurittomat kutrini väännettyä edustaviksi ja tummat silmänaluset piiloon ennen karauttamista Espoon Kulttuurikeskukseen ja punaiselle matolle.
Seurueemme sekä muut paikalla olevat vammaiset katsojat ohjattiin pakollisen pienen takahuonekatselmuksen jälkeen sujuvasti Louhisalin eturiviin. Oli riemastuttavaa nähdä elokuvasali täynnä – ja kerrankin täynnä myös vammaisia katsojia. Entäpä sitten itse elokuva?
Kuvat: Kalevala Koru
Kauniit sielut on ranskalaisen näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja Bernard Campanin ja sveitsiläisen filosofi-kirjailija Alexandre Jollienin yhteistyössä ohjaama hyväntuulinen road movie. Tarina käynnistyy luomuvihanneksia polkupyörällä työkseen kuskaavan Igorin (Jollien) suistuessa ojaan, kun hautausurakoitsija Louis (Campan) törmää häneen autollaan. Tästä veikeän parivaljakon yhteinen matka tietysti vasta alkaa.
Kuva: Espoo Cinén verkkosivuilta
Myönnän kirjoittaneeni muistiinpanoihini elokuvan alkupuolella: Herttainen – ehkä vähän turhankin herttainen? Hauska tarina ei siis ehkä ollut kaikkein omaperäisintä laatua, mutta voitti silti katsojan lopulta puolelleen. Juuri kun ajattelin Igorin olevan tyyppinä niin ärsyttävä, että tosielämässä hän saisi varmasti turpiinsa, häntä (SPOILERI) läimäytettiin kasvoihin. Todettakoon, etten tietenkään kannata väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona, mutta uskottavaa psykologista ihmiskuvausta kyllä.
Päästyäni leffan sisään huomasin monta kertaa nauravani ääneen pääparin toilailulle ja tunnistettavasti kuvatuille vammaisten ihmisten kohtaamille ennakkoluuloille. Elokuva ei väistänyt myöskään vaikeita aiheita.
Erityisen kompleksinen osa kertomusta oli Igorin suhde äitiinsä. Äiti oli yhtäältä hyvin ylisuojeleva, mutta toisaalta käytännössä hylännyt CP-vammaisen poikansa laitokseen, mikä jätti poikaan pysyvät jäljet. Ilman traagista taustaa tarinan Igor olisi varmaankin ollut näyttelijänsä tavoin filosofi, kirjailija tai ainakin vähemmän yksinäinen kuin ennen matkaansa. Näiden asioiden rehellinen käsittely on vain yksi osoitus siitä, miten itse vammaisen ihmisen mukanaolo elokuvan teossa lisää kokonaisuuden uskottavuutta. Komeat vaihtuvat maisemat ja rytmikäs musiikki viimeistelivät onnistuneen kokemuksen.
Kuva: Kalevala x Vammaiset Tytöt
Lopulta Kauniit sielut nousi selkeäksi suosikikseni Crip Ciné -kokonaisuudesta, jonka muista pitkistä elokuvista olenkin jo blogannut. Elokuvaa seurannut keskustelutilaisuus ei sekään turhia hymistellyt vaan oli fiksujen vammaisten naisten juhlaa. Moderaattori Peppi Santaniemi sekä keskustelijat Pinja Eskola, Maija Lindström ja Sanni Myllyaho pääsivät analysoimaan leffaa ja vammaisuuden kuvauksia elokuvissa ylipäänsä monelta kantilta.
Itse jo vuosia niin elokuvista kuin representaatiosta kirjoittaneena aktivistina olen erittäin ilahtunut aina, kun vammaisnäkökulmat pääsevät kolkuttelemaan valtavirran ovia. Suuri kiitos ja paljon menestystä jatkossakin niin Crip Cinélle kuin sen yhteistyökumppaneille Vamlas- ja Aspa-säätiölle. Ja tietenkin suurin kiitos kuuluu Kalevala x vammaisettytöt.fi -sivustolle ennakkoluulottomuudesta ja tämän kaiken mahdollistamisesta! Nähdään elokuvissa!
Kuvat: Kalevala Koru / Vammaiset Tytöt
Kuva: Kalevala x Vammaiset Tytöt
Sanni Purhonen
Kirjoittaja on espoolainen runoilija, Kynnys ry:n tiedottaja, kriitikko ja elokuvahullu.
Hänen kolmas runokokoelmansa Jos vain muuttuisin toiseksi (WSOY) ilmestyi keväällä 2022.
Kalevala x Vammaiset tytöt -mainosvideo Espoo Cinén elokuvafestivaalilla
